Maanantai 2.10.

On tää kamalaa. TET-blogi. Taas. Noh, onneksi itse TET on alkanut paljon paremmin, joten puhutaan siitä eikä bloggaamisen kamaluudesta. Päivä alkoi kuten mikä tahansa päivä, olenhan TETissä koululla, tarkemmin Pihkapuiston Ala-asteella. Koulu sijaitsee Malminkartanossa, joka on paikka, jossa en tule ilman karttaa toimeen. Lähdin siis matkaan hyvissä ajoin, puoli tuntia ennen päivän alkua eli 7:45. Matka meni kuitenkin yllättävän hyvin pelkällä muistilla, koulun pihaan ajaessani kello löi juuri tasan kahdeksan. Jännitystäkin oli hieman ilmassa, sillä minulla ei ollut mitään hajua mihin luokkaan minut laitettaisiin tai minkä opettajan kanssa tulisin työskentelemään. Onneksi selvisi, ettei jännittämiseen ollut mitään syytä, sillä koko koulun henkilökunta on ystävällinen ja vastaanottava. Minut laitettiin 9:n oppilaan erityisluokkaan, jossa on sekä 1. että 2. luokkalaisia. Pienehkö shokki tämä oli, sillä olin unohtanut kuinka kovaäänisiä näin nuoret oppilaat useimmiten ovat. Tämä luokka on myös melko suuri haaste, sillä erityisoppilaina heidän ruodissa pitäminen on hyvin vaikeaa, sekä minulle että opettajalle. Niin, opettajasta en olekaan vielä puhunut. Hän tunnetaan nimellä Häiskä. Hän, kuten kaikki muutkin, on oikein mukava. Olin kyllä alussa hieman hämmästynyt hänen melko vahvoista opetusmenetelmistä ja hyvin yleisestä äänen nostamisesta, mutta päivän edetessä aloin ymmärtää häntä. Tämän ikäiset eivät vain muuten suostu tekemään mitään. Tämän koin erityisen räväkästi, kun Häiskä laittoi minut erilliseen luokkaan puolen ryhmän kanssa, valvomaan tehtävien tekoa. Tiesin jo alussa, ettei se tulisi olemaan helppoa, mutta en luullut että se olisi niin vaikeaakaan, olihan oppilaita vain neljä. Tämän jälkeen koittikin ensimmäinen välitunti, ja koulun tavan mukaan, kaikki TETtiläiset laitettiin ulos valvomaan oppilaitten hääräämistä. Hyvin rauhallisesti se meni, ainakin omiin ala-astemuistoihini verrattuna. Tunnit jatkuivat välitunnin jälkeen samaa rataa ruokailuun asti. Ruokalan käytäänöt ovat täällä hieman erilaiset, esimerkiksi opettajat istuvat samassa pöydässä oppilaidensa kanssa, valvomassa heidän tekemisiään. Ruokailun jälkeen tunti jatkui hieman, mutta keskeytyi taas pian välitunnin, tällä kertaa puolituntisen takia. Ainakin Osku on täällä, muuten voimat menisivät hyvin pian. Välitunnin alkaessa Häiskä informoi minua, että voin pitää seuraavan tunnin alussa tauon, kun ensimmäisen luokan koulu loppuu. Menin siis heti välitunnin loputtua sinne hörppimään kahvia, josta muistan viime vuonna kuulleeni valitusta Oskulta mutta joka oli tällä kertaa hyvin menevää. Suureksi yllätyksekseni täällä ei lukita opettajahuoneen ovea, se on vain pysyvästi kahvan käännön etäisyydellä. Hyvin pian tauon alkamisen jälkeen löysin itseni tästä huoneesta täysin yksin, sillä kaikki opettajat olivat tietysti menneet tunneilleen. Rupattelin tosin hetken aikaa myös koulun rehtorin kanssa, keskustellen erityisluokan rauhan säilyttämisen vaikeudesta. Hänkin tosin katosi pian omaan kabinettiinsa. Vastuullisena ihmisenä pidin melko lyhyen tauon, ja palasin tunnille, jossa kirjoitettiin koko luokan kesken tarinaa. Tällainen työskentely olisi sopinut minullekin tuon ikäisenä. Tarinaa ei saatu valmiiksi, mutta niin ei ollut tarkoituskaan, jatkamme sillä huomenna. Tämä tunti oli lyhyt, ja myös päivän viimeinen. Rupattelimme vielä hetken Häiskän kanssa, ja hän totesi apuni olleen "täyttä luksusta", eli parasta, mitä TETtiläiselle voin sanoa. Tämä on myös hyvä kohta lopettaa tälle päivälle, sillä kotimatkassa ei ollut yhtään mitään mainittavaa.